2012-01-23

Hammassärky

Olen viimeisen kymmenen vuoden kuluessa vältellyt hammaslääkäriä, vaikka purukalustoa on silloin tällöin vihlaissut ja siitä on lohjennut yksi jos toinenkin pala. Viime viikolla se kostautui.

Tunsin jo tiistai-aamulla kummaa jomotusta poskihampaassa. Päivällä kävin asioilla kaupungilla ja samalla matkalla yhdessä ravitsemusliikkeessä lounaalla. Siitäkös hammas riehaantui. Tiistai ja sitä seuraava yö sujuivat särkytablettien voimalla, vaikka nukkuminen jäi sängyssä pyöriskelyksi. Keskiviikko-aamupäiväkin oli vielä inhimillinen. Särkytabletit tehosivat. Ruokailua tosin ei uskaltanut edes ajatella. Päivän kuluessa hammas tehosti asemaansa ja illalla ja yöllä ei enää riittäneet mitkään lääkkeet vaikka nielin tupla-annoksia parin tunnin välein. Torstai aamuna kömmin unettoman yön jälkeen sekapäisenä tietokoneen ääreen ja aloin etsiä netistä apua, ja löytyihän sieltä. Folktandvårdenilla on akuuttipalvelu, mutta se sijaitsi runsaan parinkymmenen kilometrin päässä, enkä oman ja kanssaliikennöitsijöiden turvallisuuden takia uskaltanut auton ratin taakse. Sen sijaan varasin yksityiseltä klinikalta ajan seuraavaksi aamuksi. Urhoollinen kestää ajattelin, mutta ehdin päivän ja seuraavan yön aikana kirota moneen kertaan, etten kaikesta huolimatta hoidattanut hammasta akuutilla. Menihän se yö, tunsi kerrallaan. Siinä neljän sujakoilla aamuyöstä hammas yhtäkkiä rauhoittui ja tyytyi tasaiseen jomotukseen. Mitä nyt aina silloin tällöin lähetti kunnon vihlaisun, niin että silmissä säkenöi.

Aamulla pohdin pitkään taksia, mutta päätin kumminkin mennä hammaslääkärille bussilla. Pari ensimmäistä, joissa oli tarjolla vain seisomapaikkoja, annoin mennä ohi. Kolmas tärppäsi. Kävelymatka Boråsin bussitorilta Allékadulle ja parisataa metriä sitä klinikalle muodostuivat tuskien taipaleeksi. Tulehdus oli vienyt voimat. Klinikan Smile-nimestä huolimatta en hymyillyt. Onneksi vastaanotto oli ystävällinen ja sekä lääkäri että hoituri suurenmoisia. Parin kuoletuspiikin jälkeen hammas hävisi tietoisuudestani. Varsinainen lasku tulee myöhemmin kun selviää, onko mahdollista tehdä siitä vielä syömäkelpoista. Poski ja huulet turtana raahauduin ulos ja kotiin. Rojahdin ulkovaatteet päällä sohvalle ja lepäsin tunnin ennen kuin jaksoin vaihtaa kotivaatteisiin. Nyt narskutan penisilliiniä kolme tablettia päivässä kymmenen päivän ajan. Sunnuntaina Boråsin kirjastossa vedin ajatukset sekaisina käyntiin novellipajan muutamalle kirjoittamisesta kiinnostuneelle. Paremminkin se olisi voinut mennä.

Kärsiessä pulpahti mieleen: Onkohan Manalassa, jonne kirjoittaja-kirjailija-pakanana olen hyvää vauhtia menossa, yhtä helvetellistä kuin hammaskipu, niin ikuisuuteni ei vaikuta mitenkään houkuttelevalta. Yhden asian kuitenkin lupaan tältä istuimelta. Mikäli vain mahdollista, niin palaan Manalasta kertomaan kokemuksistani niille, jotka syyn tai toisen takia ovat ehdolla joutua perääni samaan paikkaan. Joten nukkukaa rauhassa siihen saakka, kunnes jonakin pimeänä iltana oveenne koputetaan. Se ei ole korppi.

2011-12-20

Boråsissa sataa lunta.
Joulu tulee tänäkin vuonna ja maa on valkoinen. Saa nähdä kuinka pitkään, sillä ilma on lämpiämään päin.

Kirjoittamisen ihanuudesta.

Tänä syksynä iski se paljon puhuttu kirjoituskramppi tai oikeammin se alkoi jo kesällä. Kirjoittelin jonkin verran, mutta en saanut siihen oikeaa tuntumaa. Syyskuun lopulla olin Helsingissä, Suomen Kansalliskirjastossa keräämässä lisätietoja Pilvet Kannaksen yllä- teoksen jatko-osaan. Sain niitä parin kolmensadan A4 verran. Kotona Boråsissa kävin ne uudelleen läpi ja tein yhteenvedon niistä joita aion, mahdollisesti, käyttää kirjoituksessani. Siihen meni joitakin viikkoja. Kaikki tuntui olevan järjestyksessä. Sainkin kirjoitettua muutama kymmenen sivua ennen kuin loppui usko. Mikään ei toimivan siten kuin halusin. Kirjoittaminen takkuili ja ajatukset harhailivat outoja teitä poissa aiheesta. Kirjoitin joitakin sivuja ja poistin ne seuraavana päivänä. Niin jatkui jonkin aikaa, kunnes totesin tilanteen mahdottomaksi. Väkisin ei synny mitään. Joten olkoon. Teen uuden yrityksen ensi vuoden puolella. Ehkä kirjoittaminen toimii paremmin muutaman viikon aivolevon jälkeen, enkä vielä ole menettänyt toivoa saada jatko-osa valmiiksi ensi syksyyn mennessä.

Täysin hukkaan aikani ei kuitenkaan ole mennyt, sillä viimeistelin käsikirjoituksen, jota olen työstänyt silloin tällöin jo pitemmän aikaa. Joten ensi vuoden alkupuolella ilmestyy ensimmäinen nuorille tarkoitettu fantasiatarinani. Kansikuvakin on jo melkein valmis.

2011-11-30

Tällä hetkellä aina useampi tuomiopäivän korppi raakkuu euroyhteisön hajoamista. Kenties he ovat oikeassa, ehkä eivät, sen osoittaa lähitulevaisuus. Mahdollisesti euroon mentiin silmät ummessa. Oletettiin, että yhteinen valuutta saa kaikki puhaltamaan yhteiseen hiileen, yhteisen hyvinvoinnin vuoksi, mutta todellisuus on paljon karumpi. Kansalliset edut ovat edelleen etusijalla, eikä ainoastaan kansalliset vaan puolueiden ja ryhmittymien aina henkilötasolle saakka. Lisäksi poliitikot eivät ole halunneet tai älynneet rajoittaa multikansallisten suuryhtiöiden valtaa, vaan antaneet näille vapaat kädet hyödyntää globaalia liikkuvuutta. Raha suuntautuu sinne missä se antaa korkeimman profiitin, ja siten yksittäisten valtioiden hyödyt jäävät usein lyhytaikaisiksi. Maailmantalous ontuu molemmilla jaloillaan. Yksi asia on kuitenkin varma. Mikäli euroyhteisö hajoaa, valuuttakeinottelijat hurraavat. Kansalliset valuutat avaavat heille taas kulta-ajan, jota euron olemassaolo on pahasti nakertanut.

2011-11-27

Politiikan alennustila.

Maailma ajautuu aina pahempaan lamaan, ja asioista vastaavat poliitikot eivät kanna vastuutaan. Eikä se taida olla mikään ihme, kun ajattelee mihin suuntaan maailma on viime aikoina kehittynyt. Suurin osa nykyisistä poliitikoista on kasvanut jo pienestä pitäen rooliinsa. He elävät samoinajattelevien piirissä, imevät ympäristönsä ideologiaa ja opiskelevat oppilaitoksissa, joiden ohjelma perustuu muutamien nobelpalkintogurujen laatimiin suuntaviivoihin, joille ikuinen talouskasvu on ainoa jumala, jota he kumartavat. Maailman talouksista vastaavat hokevat näitä oppeja kuin mantraa, ja tekevät kaikkensa noudattaakseen niitä, Ellei se muuten onnistu, niin kasvatetaan velkaa ja varmistetaan sillä kulutusjuhlat. Ja samalla tietenkin oma asema politiikan lihapatojen äärellä. Näitä me äänestämme kerta toisensa jälkeen valtaan. Eipå tarvitse pahemmin vaivata päätään huomatakseen, missä todellinen tyhmyys majailee.

2011-11-19

Viikon anekdootti

Björn Walhroos on henkilö, joka Väinämöisen jälkeläisten toimesta pitäisi mahdollisimman nopeasti laulaa syvälle suohon. Tai ei sentään, sillä lausunnoillaan hän paljastaa riistokapitalistien todelliset kasvot, joita Ruotsin pehmoporvarit yrittävät kykynsä mukaan peitellä, mutta he toimivat kaikessa hiljaisuudessa. Hyvinvointivaltion perusteita nakerretaan hetki hetkeltä pienemmiksi. Kaikki halutaan yksityistyttää seurauksista välittämättä. Pahimpia esimerkkejä, mutta ei ainoa, on tämänhetkinen vanhustenhuollon tila, joka on joutunut olemassaolonsa ajan pahimpaan kriisiin. Vaikea uskoa, etteivät asioista päättävät tienneet, mihin raha-ahneiden yksityisten suuryritysten pääsy huoltobisnekseen johtaa.

2011-11-18

Olen jo aikaisemmin ehdottanut, että tarvitaan kansalaiskomissioita valvomaan politiikkojen rahankäyttöä. Viime päivinä lehdissä esiintyneet tiedot vahvistavat entisestään käsitystäni sellaisten tarpeellisuudesta. Ja se koskeen politiikan puuhamiehiä punaisimmasta vasemmistosta aina mustimpaan oikeistoon saakka. Poliitikot ja valtion sekä yksityisten suuryritysten johtohenkilöt kahmivat itselleen etuisuuksia ja omaisuuksia tavalla, joka on ryöstäytynyt täysin yli kohtuuden rajojen, eikä se ole pelkästään ruotsalainen ilmiö, vaan yleismaailmallinen. Vallataan Wall Street liike osoittaa, että tavalliset kansalaiset ovat viimeinkin heränneet protestoimaan vallankäytön vääryyksiä vastaan. Eikä ole mikään ihme, että liike on syntynyt Valloissa, jossa yhteiskunnan eriarvoisuudet ovat samaa luokkaa kuin pahimpien diktatuurien. Raha hallitsee ja sanelee säännöt. Ruotsissa vannotaan demokratian nimeen, mutta mitään todellista demokratiaa ei ole olemassa niin kauan kuin poliittiset puolueet päättävät keitä kansalaiset saavat äänestää edustajikseen valtion ja kuntien poliittisiin toimiin.

2011-11-10

Viikon anekdootti

Suomessa liikenneministeri ehdottaa kilometrikorvausten rajoittamista oman auton käytöstä työmatkoihin. Samoja ajatuksia on välillä esitetty Ruotsissakin. Ihan yksityinen näkemys asiaan. Poliitikot voisivat näyttää esimerkkiä, ja maksaa itse omat työ- ynnä muut matkansa eikä maksattaa niitä kansalaisten verovaroilla.

PS. Suomea ajatellen. Taisin puuttua vieraan valtion sisäpolitiikkaan. Onkohan Supo vastassa, kun seuraavan kerran pistäydyn Helsingissä tai lähettääkö Suomi luovuttamisvaatimuksen Ruotsin oikeuslaitokselle. Saa nähdä...

2011-10-31

Istuin taas usean päivän Helsingissä Kansalliskirjaston nuivilla puutuoleilla lukemassa mikrofilmejä. Siinä silmät ja vartalo väsyy, mutta nyt tunnen saaneeni riittävästi faktamateriaalia seuraavaa teostani varten. Lähimmät kuukaudet kuluvat sen kirjoittamisessa.

Samalla matkalla vietin aikaa myös Helsingin kirjamessuilla. Se tapahtuma on paljon inhimillisempi kuin Göteborgin vastaava. Tosin tungosta riittää molemmissa, Helsingissä vain kaikki kirjailijaesiintymiset sisältyvät pääsylipun hintaan, ja se on hyvä. Göteborgissa rahastetaan.

Viro oli tämän vuoden teemana, ja ehdin kuunnella montaa sikäläistä kirjailijaa. Rikoskirjallisuus valtaa alaa myös Virossa, mutta myös maan lähihistoriasta ovat monet löytäneet aiheensa. Sitä luodataan pitkin ja poikin.

Lauantai kului pääosin rikoksen merkeissä. Nimittäin Rikoslauantain. Siinä Suomen tunnetuimmat rikoskirjailijat kertoivat jo julkaistuista ja tulevista teoksistaan ja työtavoistaan. Päivän viimeisen puolituntisen kuuntelin kun Sofi Oksanen haastatteli Asko Sahlbergia. Molemmat suomenkielisen kirjallisuuden ehdotonta parhaimmistoa.

2011-10-15

Sosiaalidemokraattien pohjakosketus Ruotsissa

En ole mitenkään aktiivisesti seurannut politiikkaa tai politiikkojen touhuja Ruotsissa sen enempää kuin Suomessakaan, mutta viimeisten kuukausien aikana mediat ovat olleet täynnään niitä niin ettei tavallinen pallontallaajakaan välty ottamasta kantaa. Lähinnä tarkoitan tapaus Håkan Juholtia, joka sellaisenaan on valmis ”dokusoopa” ja jakaa kansalaisten mielipiteet puolesta sekä vastaan. Ihmetyttää, miten hänen asemassaan oleva henkilö syyllistyy/erehtyy mokomiin laiminlyönteihin. Merkitseekö se välinpitämättömyyttä kansalaisten oikeustajun suhteen? Tai silkkaa ahneutta. Miljoonatulot eivät riitä, vaan halutaan enemmän.

Kuningasperhekin on saanut osansa. Nyt politiikkojen taholta kuulutetaan enemmän ”läpinäkyvyyttä” heidän rahankäyttönsä suhteen, eikä kysymys ole mistään mitättömistä summista. Kansalaiset maksaa. Kannatan vaatimusta, mutta vieläkin tärkeämpänä pidän suurempaa läpinäkyvyyttä hallituksen ja politiikkojen toimintaan. Bruttokansantuote lisääntyy vuosi vuodelta, mutta silti on aina budjetissa vaje rahasta mikä tietää vähennyksiä sinne ja vähennyksiä tänne. Onko niin, että hamuillaan liikaa, etsitään uusia rahareikiä mikä pakottaa säästämään muissa, monesti kansalaisille tärkeissä asioissa kuten työttömyyskorvauksissa ja sosiaalimenoissa. Tietenkin budjetti on julkinen. Siitä ilmenee mitä mikin osatekijä maksaa, mutta budjetin laatijoita lukuun ottamatta vain harvat tietävät mistä mikin koostuu. Ehkä tarvitaan jonkinlainen kansalaiskomitea valvomaan mihin poliitikot sijoittavat valtion keräämiä verovaroja. Tarkoitan kansalaiskomiteaa, jonka jäsenistö koostuu tavallisista järkevistä ihmisistä ja asiantuntijoista, joilla ei ole mitään yhteyksiä valtaa pitäviin piireihin ja joka pystyy täysin itsenäiseen, kaikista henkilökohtaisista suhteista vapaaseen toimintaan. Minusta sellaista tarvitaan, ei ainoastaan täällä vaan kaikissa maissa. Nykyinen kansainvälinen kriisi osoittaa, etteivät poliitikot hoida tehtäviään, vaan antavat markkinataloudelle ja keinottelijoille vapaan vallan.

Sosiaalidemokraattien pohjakosketus Suomessa.

Perusuomalaiset ovat sekoittaneet Suomen poliittisen toiminnan täyteen kaaokseen. Sosiaalidemokraattien Kreikan vakuuksia koskevat vaatimukset osoittavat sen. Se on sisäpolitiikan sanelema ehto enemmän kuin yritys varmistaa Suomen veronmaksajien etuja, ja se saattaa ajan mittaan muodostua kalliiksi kansalaisille. Mikäli se oli hyvä ratkaisu, varmaan myös monet muut EU:n maat olisivat vaatineet samaa. Tai ehkä ne ovat enemmän solidaarisia vaikeuksiin joutuneita kohtaan. Joka tapauksessa kriisin maksavat maiden kansalaiset. Toisaalta, mahdollista euroalueen hajoamista seuraisi devalvaatioiden kierrokset, ja kukapa muu kuin tavalliset ihmiset joutuisivat senkin lystin kantajiksi. Politiikoille tosin on helpompi saada kansalaiset hyväksymään toistuvat devalvaatiot kuin jollekin valtiolle myönnetty tukipaketti. Devalvaatiossa puhutaan vain prosenteista eikä miljoonista tai miljardeista. Lopputulos molemmissa tapauksissa sama. Veronmaksajat kärsivät aina.

2011-08-10

Uusin teokseni, About isän tyttö, on tullut painosta. Sen myynti alkaa virallisesti 15 elokuuta. Lauantaina elokuun 20. olen Axevallan kesässä esittelemässä sekä tätä uusinta että myös aikaisempia teoksiani. Toivottavasti tapaamme silloin.

2011-07-31

Heinäkuun 2011 viimeinen päivä. Aika kuluu niin ettei parhaalla tahdollakaan pysy mukana. Kaikista lupauksistani ja yrityksistäni huolimatta tämän blogin täydentäminen onnistuu aina vain harvemmin.

Talvella vietin runsaat kaksi kuukautta täkäläistä talvea paossa Espanjassa. Teki hyvää astmaiselle. Ajattelin kirjoittaa päiväkirjaa siltä ajalta, mutta se jäi. Sen sijaan kirjoitin siellä nyt lähiaikoina ilmestyvän seitsemännen romaanini, About isän tyttö. Se on lähinnä poliisiromaani, oikeastaan ensimmäinen sen lajin teos tuotannossani. Jatko pyörii ajatuksissa, mutta ensin on kirjoitettava Pilvet Kannaksen yllä sarjan toinen osa. Se on jo viivästynyt vuodella aiotusta. Nyt olen asettanut julkaisutavoitteeksi syksyn 2012. Se edellyttää vielä matkaa Suomeen tarkistamaan/varmistamaan tietojani jatkosodasn ajasta, lähinnä sen vaikutuksista tavallisten ihmisten elämään Karjalan Kannaksella. Viime kesänä vietin jo runsaan viikon Kansalliskirjastossa lukemassa sen ajan lehtiä. Sain materiaalia usean sadan A4 arkin verran, mutta kun aloin kirjoittaa totesin, että ratkaisevia osia puuttuu vielä. Niitä on täydennettävä, ennen kuin voin saattaa projektini loppuun. Vaikka teokseni perhe on fiktiivinen, tapahtumat heidän ympärillään ovat kuitenkin todellisia. Se vaatii faktaa.

Kaikille epäilijöille, Boråsissakin paistaa toisinaan aurinko.

2011-01-17

Taas kerran ovat Ruotsin metsät täyttyneet urheista asemiehistä, jotka henkensä uhalla jahtaavat kahtakymmentä hukkaa aivan valtion myöntämän luvan turvin. Näitä sankaritekoja lukiessa tulee mieleen 1990 luvun alku, jolloin Baltian maat saivat itsenäisyytensä. Silloin esimerkiksi Virossa laskettiin olevan 800-1000 sutta. Ennen itsenäistymistä hukkien metsästys kun oli lähinnä armeijan venäläisten upseerien ja korkeiden virkamiesten huvi. Itsenäistyminen muutti tilanteen, ja 90-luvun puoliväliin mennessä mm. suomalaiset ja ruotsalaiset sankarimetsästäjät tekivät ristiretkiä Viron metsiin ja lahtasivat sadottain susia. Tällä hetkellä siellä ei taida olla enää kuin vajaa 200 elävää hukkaa, joka sekin maan kokoon suhteutettuna on moninkertainen määrä muihin Pohjoismaihin verrattuna.
Joka tapauksessa, ennen Viron susikannan joukkolahtia, luin artikkelin eräästä maan päivälehdistä. Se kertoi pariskunnasta, joka eli lähellä Venäjän rajaa sen susitiheimmillä alueilla ja elätti itseään maanviljelyn lisäksi lampaiden kasvatuksella. Öisin ja pahimmillaan päivisinkin sudet tulivat aivan pihapiiriin saakka, eikä lampaita voinut pitää ulkosalla vahtimatta. Mutta he olivat löytäneet ratkaisun pulmaan. He olivat ostaneet litrakaupalla halpaa hajuvettä ja valelleet sillä koko lammaskatraan. Sen jälkeen sudet olivat pysytelleet kaukana, eikä perhe menettänyt ainoatakaan villantuottajaa, ei edes vaikka he olivat pitäneet näitä ulkona öisinkin. Mitä tämä todistaa? Mielestäni aiinakin sen, että pahaankin peto-ongelmaan, mikäli tahtoa riittää, löytyy muitakin ratkaisuja kuin pelkkä aseenkäyttö.