koo reiman blogg
Skriv ett svar: kaino@comder.com

Perjantai 2009-11-06
Luopuminen Kirjavälitys Oy:n logistiikkapalveluista on näköjään saanut seurauksia, sillä kaikki tiedot Compania Comder förlagista ovat hävinneet nettikauppojen sivustoilta. Se merkitsee, ettei Comderin kustantamia teoksia saa enää muuten kuin tilaamalla suoraan kustantajalta: forlag@comder.com

Sunnuntai 2009-09-20

Niin se sitten tapahtui. Kirjavälitys Oy on viimeisen vuoden aikana korottanut kiinteitä maksujaan siinä määrin, ettei Compania Comder förlagille jäänyt muuta mahdollisuutta kuin sanoa kustantajan ja Kirjavälitys Oy:n välinen logistiikkasopimus irti. Käytännössä kustannukset monessa tapauksessa ylittivät sen mitä teosten myynnistä sai. Yhteistyön jatkaminen olisi edellyttänyt useiden tuhansien teosten myyntiä Kirjavälityksen kautta vuosittain ja siihen Compania Comder förlagin mahdollisuuden eivät riittäneet. Tuskin yksikään pienkustantaja ylettyy siihen. Tietenkin irtisanominen saa seurauksia (joista ensimmäisenä kustantajaa rangaistiin usean sadan euron
Kirjavälitys laskulla siitä, että Kirjavälitys nosti muutama kymmenen valmiiksi pakattua kirjalaatikkoa pallille ja siirsi sen lastauslaiturille, mistä kustantajan auto haki). Mahdollisesti löytyy Suomesta joku toinen yhteistyökumppani tai, mikä tällä hetkellä näyttää todennäköisemmältä, siirtyminen kokonaisuudessaan verkkomyyntiin.
Pienkustantajan taival on kivikkoinen.

Digikirja tekee tuloaan, vaikkakin valitettavan hitaasti. Suuret kustantajat jarruttavat sitä kaikilla keinoilla, sillä ne tietävät, että digikirjan yleistyessä niiden  mahdollisuudet hallita markkinoita siinä mitassa mitä tapahtuu tällä hetkellä vähenee. Ne joutuvat entistä enemmän kilpailemaan lukijoista pienkustantajien ja jopa yksittäisten kirjailijoiden kanssa. Paljon tulee riippumaan siitä, millaisia lukulaitteita ilmestyy markkinoille ja mihin hintaan. Se koskee niin laitteita kuin digitaalisia kirjojakin, mutta mahdollisuudet ovat valtavat. Lukija saa käyttöönsä teoksia, joiden nimikkeiden määrää ei rajoita kustannusliikkeiden voitonmaksimointi eikä kirjakauppaketjujen sisäänostajien maku. Laajemman valikoiman lisäksi lukija toivottavasti voittaa myös laskevien hintojen muodossa. Ainakin toimituskulut jäävät pois. Tällä hetkellä postimaksu saattaa nousta lähes samaan mitä itse tilattu kirja maksaa. Suurkustantajat raskaine organisaatioineen ja omistamineen kirjaketjuineen joutuvat taistelemaan olemassaolostaan.

Toivottavasti ne, joiden käsissä on hyvien ratkaisujen avaimet, eivät markkinoita hallitsevien giganttien painostuksesta sulje kehitystä. Viitteitä huonoon suuntaan on olemassa, eikä vähiten internetin vapauden suhteen.

Perjantai 2009-08-14


Teokseni, Pilvet Kannaksen yllä, on viimeinkin valmis lähetettäväksi painoon. Myyntiin se tulee lokakuun 2009 puolessa välissä. Kirjasta on enemmän tietoja kustantajan kotisivulla, www.comder.com/forlag

Kevät ja kesä menivät painiskellessa tekstin kanssa, jota en millään tahtonut saada mieleisekseni, mutta nyt olen tyytyväinen tai ainakin niin tyytyväinen kuin teokseensa yleensä voi olla, sillä joka lukemisen jälkeen siihen haluaa tehdä muutoksia. Jossain vaiheessa se kuitenkin on jätettävä käsistään. Aikaisempiin teoksiini verrattuna Pilvet Kannaksen yllä oli huomattavasti raskaampi ja vaikeampi kirjoittaa. Ehkä se johtui siitä, että teos on puhtaasti kaunokirjallinen poiketen siten aikaisemmista. Tai siihen vaikutti osaltaan juureni Kannaksella.
Puhtaasti kaunokirjallinen teos on minulle aluevaltaus, jota en ole kokeillut aikaisemmin. En kuitenkaan vielä tiedä jatkanko samalla linjalla. Skifi ja fantasia kiehtoo ja ehkä keskityn niihin. Novelleja on jo valmiina ja muutama romaaninalku joita saatan kehitellä eteenpäin.  Saa nähdä. Joka tapauksessa tuntuu hyvältä kun tämä viimeisin projekti on viittä vaille julkisuudessa. Nyt jää ehkä aikaa kirjoitella enemmän tähän blokiin.


Torreviejan päiväkirja

Maanantai 2009-02-02

Ryanairin lento Göteborgista Alicanteen sujuu ilman ongelmia. Perillä pilvistä ja lämpö kymmenen asteen paikkeilla. Matka lentokentältä Torreviejaan vie vajaan tunnin joten olen jo kahden aikaan yöllä sängyssä. Ei ole varsinaisesti kylmä, mutta vuodevaatteet tuntuvat hieman nihkeiltä joten laitan lämmön päälle. Aamulla paistaa aurinko pilvien lomasta ja lämpötila vaihtelee päivän mittaan 16-19 asteen välillä. Siis semmoinen kuin kotona juhannuksen aikoihin, paitahihasillaan ei oikein tarkene mutta pusero on liikaa. Iltapäivällä tulee muutama sadepisara ja illalla nukkumaan mennessä kunnon kuuro.

                                TV_1TV_2

Tiistai 2009-02-03

Edellistä päivää ajatellen odotin pilvistä, mutta aamulla paistaa aurinko siniseltä taivaalta. Herään vasta siinä kymmenen aikaan (ostin tulopäivänä 2 litran muovisen viinipullon 2,2 eurolla ja 5,6 eurolla litran paikallista anisviinaa ja ne antoivat kunnon yöunet. Riittävät edelleen muutaman päivän. Parvekkeella mittari näyttää 30 astetta mutta laskee kahteenkymmeneen kun joutuu varjoon. Auringossa on kuitenkin mukavampaa ja riisun paidan. Siis totta, helmikuun kolmantena päivänä ilman paitaa eikä iho sinerry yhtään. Saa nähdä kauanko jatkuu...

Keskiviikko 2009-02-04

Kello 9.00 aamulla. Taivas pilvetön mutta lämpö ei ole vielä auringossakaan ylittänyt kahtakymmentä. Yö oli kylmä, alle kymmenen asteen joten lämmitin sai käydä melkein koko ajan. (Jostain syystä en saa ilmastoinnin lämpöpumppua käyntiin)Pilvet Kannaksen yllä

Eilen iltapäivällä menin Torraviejan läpi satamaan, edestakaisin siinä kuusi-seitsemän kilometriä. Ahtaita katuja täynnä pieniä kauppoja. En pistäytynyt sisään yhteenkään. Satama ihan mukavan tuntuinen viettää aikaa. Tänään päivällä kävelin kolmen kilometrin päähän La Matan markkinoille. Kaikenlaista tavaraa, pääasiassa vaatteita. Siellä saattoi tehdä todellisia löytöjä, mutta en ostanut muuta kuin keinosilkkisen huivin kolmella eurolla. Lopun päivää aion naputella tietokonetta.


TV_3

2009-02-5

Pilvistä aamusta alkaen. Iltapäivällä ripottelee muutaman pisaran. Kierrän lähiympäristöä. Ei paljoa katseltavaa.

2009-02-06

Pilvinen jo aamusta ja pohjoisenpuoleinen tuuli, Sierra Nevadan yli joka tuntuu pahuksen kylmältä. Telkkarin mukaan Espanja on Arktisen ilmavirtauksen kourissa. Sierra Nevadan alueella sataa lunta, eikä täällä rannikollakaan lämpötila nouse kuin 13-14 asteeseen.

Lauantai 2009-02-07

Aurinko paistaa jo aamusta mutta varjossa lämpötila pysyttelee 14-15 asteen kieppeillä. Valitsen kadun aurinkoisen puolen kun kävelen kilometrin päässä sijaitsevaan kauppaan täydentämään ruokavarastoa. Pahuksen hyviä grillimakkaroita. Miksei Ruotsista saa sellaisia? Täydennän samalla juomia, 1,5 litran pulloa Sangriaa 1,5 eurolla ja litra 40% anislikööriä. Vatsalääkettä, ihan vain varmuuden vuoksi etteivät pöpöt pääse yllättämään. Paistan muutaman grillimakkaran ja lisukkeeksi vihanneksia. Lopun päivästä ja illan aion käyttää kirjoittamiseen. Yläparvekkeen lasitettu varastohuone on mukavan lämmin siihen tarkoitukseen.

Torstai 2009-02-12

Viime viikonloppu ja tämän viikon alku olleet tapahtumaköyhiä. Paitsi sään suhteen. Sunnuntai oli aurinkoinen mutta kylmä sillä tuuli piti päivälämpötilan alle kahdenkymmenen auringossakin, mutta illalla tunsi että jotakin oli tapahtumassa ja oikein. Maanantai aamuna paistoi aurinko siniseltä taivaalta ja päivälämpötila varjossa ylitti kahdenkymmenen asteen. Sitä se on ollut nyt koko viikko ja säätiedotuksen mukaan jatkunee toistaiseksi. Espanjaa on tosin vaikea tulkita, mutta toivon olevani oikeassa. Mitä tulee kieleen, niin osaan jo sujuvasti tilata olutta ja viiniä sekä muuta tarpeellista. Toissa päivänä ostin kaksi litraa Muskatellia suoraan tynnyristä ja tänään vuosikertaviiniä 1,70 euroa litra. Täytyy tunnustaa, en ole koskaan aikaisemmin maistanut lähellekään jotain sellaista mitä nyt. Ja suoraan tynnyristä kahden litran muovipulloon. Yöt saisivat olla lämpimämpiä, mutta toisaalta viileässä nukkuu hyvin. Päivisin olen kierrellyt ympäristöä ja nauttinut auringosta. Illat kirjoittelen. Ruokapuoli on vaihtunut juomapuoleksi, mutta eiköhän silläkin elä. Tosin purkkisardiini ja tonnikala maistuvat tomaatin, sipulin, oliivien ja oliiviöljyn kanssa erinomaisilta. Palanpainikkseeksi viisi vuotta tammitynnyrissä muhinutta viiniä. Joten sillälailla.

Torstai 2009-02-19

Ehtipä kulua viikko etten ole täydentänyt päiväkirjaa. Syynä on että ei ole tapahtunut mitään erikoista. En ole tehnyt mitään pitempiä retkiä, nähnyt mitään kuvaamisen arvoista tai muuta mukavaa. Sen sijaan olen kirjoittanut kiinni vajetta joka ehti syntyä ensimmäisen täälläoloviikkoni aikana. Ihan en ole vielä saavuttanut tavoitetta, mutta enköhän kuukauden loppuun mennessä pääse siihen.

Säästä sen sijaan riittää puhumista. Niin päiväkirjassa kuin TV:ssäkin. Viime viikon loppu, siis perjantai ja lauantai sekä tältä viikolta sunnuntai ja maanantai olivat täyspilvisiä. Lämpötila ei päivälläkään noussut kuin 14 asteeseen. Tiistai alkoi pilvisenä mutta puolenpäivän jälkeen selkeni. Siitä huolimatta ei lämpö kivunnut kuin 12 asteeseen. Jäätävästä tuulesta johtuen ei auringossakaan ollut paljon paremmin. Yöllä laski viiteen asteeseen. Eilen keskiviikkona taivas oli kirkas jo aamusta alkaen ja lämpö varjossa 22 astetta. Tänään taas pilvistyy ja niin jatkunee viikonlopun yli. Primavera on ilmeisesti kuitenkin todellisuutta sillä näyttivät TV:ssä eilen illalla kukkivia omenapuita ja sehän on kevään merkki. Ja onhan sää kuin pohjoisessa toukokuussa. Välillä aurinkoa välillä pilvistä. Sierra Nevadan alueella lunta riittää lasketteluun.

Tiistai 2009-02-24

Ei mitään uutta. Olen saamassa kiinni lähtiessäni asettamani kirjoitustavoitteen, josta jäin pahasti parin ensimmäisen viikon aikana. Sunnuntai ja maanantai aurinkoisia ja lämpimiä. Tänään pilvistä ja niin jatkunee ainakin keskiviikon ja torstain. Vahinko, aurinko tuntuu niiiin hyvältä Ruotsin pimeän talven jälkeen.

Torstai 2009-02-26

Tiistaina iltapäivällä sää selkeni ja siitä lähtien on ollut aurinkoista vaikka säätiedotus onkin luvannut tälle alueelle pilvistä. Saa nähdä nyt seuraavina päivinä. Eilen yritin päästä pienelle suolajärvelle, mutta se on näköjään aidattu suurelta osalta. Kävin läheisestä I-pisteestä hakemassa alueen kartan ja siitä selvisi että parhaiten järven rantaan pääsee La Matan kautta. Keskiviikkoisin La Matassa on markkinat joten käyn sen kautta ensi viikolla. Perjantaisin pidetään markkinoita kaupungin keskustassa. Mahdollisesti käyn huomenna
siellä. Television ohjelmat ovat täällä mikäli mahdollista vieläkin huonommat kuin Ruotsissa. Näyttävät jalkapalloa joka kanavalta ja lumilautailua sekä kelkkailua. Hiihdon MM kisoista en tiedä enempää mitä internetin kautta luin viime lauantaina. Huomionarvoisin tapahtuma; näin tänään pääskysen. Ovatkohan ne lähteneet Afrikasta matkalleen pohjoiseen vai oliko näkemäni ainoastaan tiedustelija. Olen saamassa kiinni aikaisemmin asettaman tavoitteen kirjoittamisessa.

TV_9

Lauantai 2009-02-28

Tänään on helmikuun viimeinen päivä ja pilvistä. Yöllä näyttää sataneen. Säätiedotuksen mukaan pilvisää jatkuu ainakin sunnuntain ja maanantain. Mahdollisesti sadetta ja ukkosta. Muuten ei mitään erikoista. Päivä kuluu kirjoittaessa ja laiskotellessa. Muutama purkki olutta hupenee janoon.

Eilen kävin keskustan markkinoilla. Ne ovat samantapaiset kuin La Matassa, mutta useita kertoja suuremmat. Kadut ovat monen korttelin alueella täynnään myyntikojuja. Pääasiassa vaatteita ja elintarvikkeita. Vaikka turistikausi ei ole vielä alkanut paikalla oli pilvin pimein ihmisiä. Ruotsia kuului usein ja toisinaan suomea, mutta saksalaiset ja englantilaiset ovat enemmistönä. En ostanut mitään mutta tulipahan tehtyä usean kilometrin kävelylenkki.

Sunnuntai 2009-03-15

Kirjoitustauot päiväkirjaan tulevat aina pitemmiksi. Se johtuu osaksi siitä ettei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Päivät kuluvat hiljakselleen. Maaliskuu alkoi pilvisenä. Tiistaina oli oikea koiranilma. Myrskysi ja satoi. Tuuli repi niin että kävin nostamassa kattotasanteelta aurinkotuolit suojaan ettei niitä tarvitse noutaa naapurien puolelta. Sen viikon lauantai oli jo lämmin ja aurinkoinen ja sitä se on nyt ollut runsaan viikon. Päivälämpötilat varjossa vaihtelevat kahdenkymmenen molemmin puolin. Parhaimmillaan on mittari näyttänyt 23 astetta varjossa ja auringossa lähelle neljääkymmentä.

Kävin yhtenä päivänä katselemassa vanhaa Maurien aikaista linnoitusta. Eihän siitä ole enää jäljellä muuta kuin suojamuuri jonka tasanteelle on tehty puisto. Löysin kuitenkin yhden mielenkiintoisen patsaan. Se esitti Torraviejan ensimmäistä ulkolaista siirtolaista, joka oli ruotsalainen. Hän purjehti vuonna 1963 Göteborgista Torreviejaan ja jäi asumaan kaupunkiin. Siirtolaisuus tänne ei ole kuin viitisenkymmentä vuotta vanhaa ja nyt taitaa lähes puolet kaupungin asukkaista olla ulkolaisia jotka viettävät loma- ja eläkepäiviään täällä. (Kuulin että Torreviejan asukasluku on 100 000 mutta kohoaa sesonkiaikana yli 600 000).

TV_7

Perjantaina varasin lentolipun kotiin. Kirjoittamisessa olen jo melkein tavoitteessani, joten se on sujunut yllättävän hyvin.

Tiistai 2009-03-24

Nyt on jo menossa kolmas yhtenäinen aurinkoinen viikko yhden päivän poikkeusta lukuun ottamatta. Viime lauantai oli pilvinen, lämmin siitä huolimatta. Muuten päivä paistaa. Täällä kun katselee eri kanavien säätiedotuksia saa kaikista eri tiedot. Yhden mukaan nyt pitäisi olla täyspilvistä toisen aurinkoista. No, molemmat ovat puoliksi oikeassa sillä aurinko paistaa mutta jonkinlaisen udun läpi. Lämpö on kuitenkin jo lähellä kolmeakymmentä auringossa.

Sunnuntaina kävelin lähimmälle suolajärvelle. Ei yhtään lintua paikalla. Ilmeisesti on liian aikaista. Afrikan muuttolinnut eivät ole vielä lähteneet liikkeelle. Joka tapauksessa hyvä kävelyretki. Se näyttää olevan paikallisten retkeilykohde. Tulevat eväskoreineen ja pitävät pientä juhlaa. Sinänsä hyvä paikka siihen sillä rannalla kasvavien pinjamäntyjen varjoon on sijoitettu penkkejä ja pöytiä joilla on hyvä ruokailla ja nauttia muutama lasillinen viiniä.

TV_13 TV_12

Suurin uutinen; varsinainen lämmitys alkoi yhtäkkiä toimia. Aioin tuulettaa ja näppäilin ilmastoinnin kaukosäätäjää kun kuulin lämpöpumpun hurahtavan käyntiin ja hetkeä myöhemmin huoneeseen työntyi lämmintä ilmaa. Olisikohan johonkin kytkimeen käyttämättömänä päässyt kosteutta eikä se sen takia toiminut. Pitempiaikainen lämmin kuivatti paikat ja laite toimii. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kirjoittamisessa sain keskiviikkona tavoitteeni täyteen. Sen jälkeen tapahtui parin kolmen päivän herpaantuminen mutta nyt taas on pakko istua läppärin edessä. Jäähän vähemmän kirjoitettavaa Boråsissa. Vielä muutama päivä kotiinlähtöön.

Torstai 2009-03-26

Iloni ilmastoinnista ennenaikainen. Kyllä se työntää lämmintä, mutta jotain häikkää siinä on. Se pysähtyy ja lähtee uudelleen käyntiin parin minuutin välein ja pumppu huutaa kuin viimeistä päivää joten en käytä koko laitetta ettei mene lopullisesti rikki. Huoltomiestä kaipaa eikä nyt enää sitä tarvitsekaan. Lämpöä riittää muutenkin.

Sunnuntai 2009-03-29

Pitkän lämpimän ja aurinkoisen kauden jälkeen sää muuttui viime yönä. Tänään sataa. Viime yönä monin paikoin keski ja pohjois Espanjassa tuli lunta ja räntää. Ei kuitenkaan täällä rannikolla, mutta lämpö on laskeutunut kymmeneen asteeseen. Lisäksi myrskyää joten eipä tee pahemmin mieli ulos. Kirjoittelen hiukan ja järjestelen paikkoja kotiinlähtöä varten. Huominen maanantai on viimeinen päivä. Tiistai aamuna klo 6.00 nousee kone Göteborgiin ellei kova tuuli siirrä lähtöä. Joka tapauksessa monta tuntia lähtöön ei ole enää jäljellä.

Tiistai 2009-03-31

Taas Boråsissa. Pilvistä ja lämpöä melkein yhtä paljon kuin lähtiessäni Alicantesta jossa mittari näytti neljän aikaan aamuyöstä kahdeksaa astetta ja satoi. Joka tapauksessa tuntuu hyvältä taas nähdä tutut esineet ympärillään.

Mitäpä sanoisin Torreviejasta yleensä? Kaupunki ei ole mikään turistikaupunki sillä nähtävyydet ovat harvassa. Oikeastaan markkinat, satama, La Matan hietikot ja suolajärvet ovat ainoat mainitsemisen arvoiset. Sää vastaa pohjoista alkukesää mutta ei vaihtele yhtä usein. Tosin kun vaihtuu niin se on melko rajua. Vuorokauden aikana lämpö saattaa laskea tai nousta toistakymmentä astetta kuten kävi maaliskuun loppupäivinä. Paikalliset väittivät tätä talvea kylmimmäksi aikoihin, mutta kyllä se riitti sellaisenaan pohjoismaalaiselle. Yöt olivat kylmiä, erikoisesti helmikuun aikana joten villasukat ja villapaita olivat tarpeen. Lisäksi kannattaa lähtiessä varmistaa että asunto mihin menee on kunnolla lämmitetty. Muuten tulee holotna. Minulle pilviset päivät olivat vain eduksi. Ehdin kirjoittaa enemmän kuin lähtiessä ajattelin. Suurin piirtein kuukauden työ vielä edessä ennen kuin kässäri on valmis oikolukemista varten mutta näillä näkymin ehdin saada teoksen julkisuuteen syksyn aikana. Ja se oli matkan tarkoitus.


2008-12-24

Jos ei yhdellä, niin toisella tavalla...

Sofi Oksasen matka Pietarin runoiltaan estynyt lopullisesti. Suomen posti pystyi siihen, mihin pääkonsulin arvovalta ei riittänyt. Koko tarina saattaisi olla surkuhupaisa, mutta se jättää monta epämiellyttävää kysymystä avoimeksi. Ensimmäinen koskee tietenkin Suomen postin luotettavuutta, loput johtavat konspiraatioteorian puolelle. Kuinka passi ja viisumi voivat noin vain hävitä? Joutuiko posti sijaiskärsijäksi, kun asioita ratkottiin poliitikkojen toimesta?

Kuinkahan korkealta tasolta Suomessa on käsky käynyt, vai ovatko Suomen tai Venäjän turvallisuuspalvelut sekaantuneet asiaan?

2008-10-30

Tulipa käytyä Helsingissä. Lentäen perille. Kolme ensimmäistä päivää puudutin istumalihaksia Kansalliskirjaston pehmustamattomalla puutuolilla ja yritin saada tolkkua mikrofilmeistä. Useimmista sain selville vain otsikot, sillä lukulaitteet eivät mahdollistaneet muuta. Ne olivat varmaan uusia isoisänisän aikaan. Oli siellä muutama uudenaikaisempikin, mutta pitkän jonotuslistan takana ja vain pariksi tunniksi kerrallaan. Kansalliskirjastolla on todellinen aarreaitta mikrofilmeissä, mutta lukulaitteet pahasti ajastaan jäljessä.
Lauantain ja sunnuntain vietin kirjamessuilla. Helsingissä ei ole yhtä pahaa tungosta kuin Göteborgin vastaavalla, vaan pääsee liikkumaan oman halunsa ja tahtinsa mukaan. Tosin Göteborgin kansainvälisyys puuttui. Kustantajista isot jyllää ja työntävät pienet lähes pimentoon. Kiinnostava seikka muuten, että antikvariaatit ja Suomen ruotsinkieliset kustantajat valtaavat alaa. Onkohan se vain hetkellistä vai pysyvä trendi? Aika näyttää.
Ehkä se johtui vaaliajasta, että poliitikot olivat pilvin pimein näytteillä ja heille riitti yleisöä. Minä kiersin ne paikat kaukaa. Poliitikkoja näkee ja kuulee kyllästymiseen saakka muutenkin. Keskityin enemmän todellisiin kirjailijoihin ja niitä riitti. Lauantain vietin lähes kokonaisuudessaan Suomen Dekkariseuran dekkarilauantain lavalla kuuntelemassa suomalaisia poliisiromaanien kirjoittajia. Loistavia esiintymisiä joita pätevät haastattelijat vielä tukivat. Sunnuntai tarjosi sekin mielenkiintoista kuultavaa monen vähemmän tunnetun kirjailijan taholta. Tosin minua häiritsi joidenkin haastattelijoiden tarve tavoitella pääroolia. Puolessa tunnissa ei ehdi muutenkaan tuoda sanottavaansa kunnolla esiin ja jos haastattelija vielä ottaa ajasta valtaosan jää anti vähäiseksi.
Suomalaiset ovat lukevaa kansaa, mutta on paikallaan pieni varoituksen sana. Ehkä olen väärässä, mutta minusta tänä vuonna messukävijöistä suurin osa edusti varttunutta väkeä. Nuorisoa oli vähemmän kuin aikaisemmin. Osaltaan siihen saattoi vaikuttaa se, että nuorille tarkoitettu osasto oli piilotettu erilliseen saliin, sivuun muusta hälinästä, mikä saattoi vaikuttaa vierailijoiden määrään.
Lopuksi vielä muutama sana kirjamessujen yhteyteen sijoitetuista viini- ja ruokanäyttelystä. Enää ei kannata mennä sinne ilmaisten maistiaisten toivossa. Niihin pariin paikkaan, joissa vielä jaeltiin sellaisia, oli mailin pituiset jonot. Muut pitivät visusti tuotteensa lasisten näyttelytiskien suojassa.


2008-08-27

Ovatko maailman isoiset  taas kerran menettäneet järkensä täydellisesti? Aikovatko Bush ja Putin ja heidän perseennuolijansa ennen siirtymistään historian hämärään raunioittaa kaiken mitä ihmiskunta on tähän mennessä rakentanut?
En ymmärrä kumpaakaan osapuolta muuten kuin että kyseessä on testosteroni häiriön vaivaamien keski-ikäisten ja ikääntyneiden miesten epätoivoinen yritys osoittaa, että he ovat jotakin. Käyköön maailmalle miten tahansa.
Sekä USA että Venäjä ovat tehneet selväksi, ettei pienten maiden kansallinen itsenäisyys merkitse mitään, kun kyseessä on suurvallan kunnia ja niiden johtajien arvovalta. Jos muut eivät alistu sovinnolla niin ne alistetaan. Keinoja kaihtamatta. Löytyykö päättäjien joukosta vielä sellaisia, jotka osaavat puhua ja toimia järkevästi? Niitä, jotka ovat kyllin viisaita estääkseen katastrofin.

2008-08-14

Vain harvoin asiat menevät niin kuin on ajatellut. Sen olen saanut kokea monasti ennenkin, niin nyt taas kerran. Alkuvuoden sairastelu ja kesän aikana tapahtunut muutto Nynäshamnista Boråsiin on vienut ajan ja voimat niin tarkkaan, etten tämän vuoden aikana saa julkisuuteen yhtään teosta. Lähes valmiina on tosin pari kässäriä, mutta viimeistely puuttuu ja syksy on jo lähestymässä. Tosin nyt kun vähitellen olen saanut uuden asunnon joltisenkinlaiseen kuntoon voin taas keskittyä kirjoittamiseen. Yritän myös jossakin vaiheessa kertoa tällä sivulla enemmän Boråsista, mutta nyt muuhun asiaan.
Maailma on taas muuttumassa turvattomaksi. Euroopassakin taistellaan. Kirjoitin Tsetsenian sodan aikoihin pienen novellin, joka julkaistiin Liekki- kulttuurilehdessä. Viitaten Georgian tapahtumiin julkaisen sen uudelleen tällä sivulla.


 

Pienet valkoiset kynttilät

Varovaisesti tyttö tarttui koteloon. Se tuntui kevyeltä, paljon kevyemmältä kuin hänen ensi kerran koskettaessa sitä. Aivan katonrajassa sijaitsevan aukon läpi lankeavassa valossa hän yritti tavailla värikylläisen kotelon kylkiin painettua tekstiä. "Havin kynttilällä..." tyttö luki epävarmasti. Hämärässä kirjaimet näyttivät oudoilta ja teksti käsittämättömältä. Vierasta kieltä jostakin kaukaisesta maasta, niin kaukaisesta ettei sen sijaintia osannut edes arvailla. Minkähänlaisia ihmisiä siellä asui? hän ajatteli edelleen. Kyyristelivätkö hekin jonkun betonisen kellarin turvassa suojassa kuolemaa kylväviltä helikoptereilta ja lentokoneilta. Piilossa vihollisilta, jotka hiestä kostein käsin pitelivät aseitaan valmiina tuhoamaan pienimmänkin elonmerkin. "Havin kynttilällä..." tyttö aloitti uudelleen, mutta keskeytti kauempaa kantautuvien räjähdysäänten pelästyttämänä. Ei, hän päätteli, ei siinä kaukaisessa maassa sodittu. Ei sotivilla ole varaa lähettää paketteja. "...on hyvä sydän" hän viimein tavasi lauseen loppuun. Mitähän sillä tarkoitettiin? Kun olisi joku keneltä kysyä, mutta kun ei ollut ketään ja tuskinpa moni ymmärsikään vieraan maan kieltä. Tyttö nyyhkäisi. Koulukin suljettiin. Hän nyyhkäisi uudelleen ajatellessaan miltä tuntuisi kävellä sellaisen kaupungin kaduilla, jossa vallitsi rauha. Sellaisessa maassa, jonka ihmisillä oli varaa lähetellä paketteja apua tarvitseville, niin kuin senkin, minkä he olivat saaneet. Riisiä, makaroneja, ruokaöljyä ja laatikko kynttilöitä. Pieniä valkoisia kynttilöitä värikylläisessä, vieraan kielen sanoilla koristellussa rasiassa.
Alkuun ihmiset ahtautuivat kellarin kosteaan pimentoon vain ilmahälytysten ajaksi, mutta sodan hälyn lähetessä he hakeutuivat suojaan yhä useammin, kunnes jatkuvat pommitukset ja tykistötuli pakottivat lopullisesti ryömimään piiloon maan alle. Eikä enää ollut mitään mihin palatakaan. Talo, heidän kotinsa oli vain pelkkä betoniluuranko täysosuman pyyhkäistyä sen tyhjäksi kalusteista ja kaikesta muustakin. Talon asukkaista monet kuolivat, henkiinjääneet piiloutuivat kellariin kuin rotat loukkoihinsa. Tyttö huokaisi, laski tyhjän pakkauksen pöydälle ja jäi silmät rävähtämättä tuijottamaan vanhan säilytyspurkin kanteen kiinnitettyä sytyttämätöntä kynttilää. Se oli hänen viimeinen kynttilänsä, kiinnitettynä aikaisempien jäänteille. Yksi monista, tyttö ei tarkkaan muistanut montako niitä oli alkuaan. Yksi jokaiselle kellarin asukkaalle, hän ajatteli, nyt kuolleita. Ensimmäisen kauniissa rasiassa olleista kynttilöistä tyttö sytytti aikuisen veljensä muistoksi saatuaan tietää tämän kaatuneen lähestyvän vihollisen tuleen. Toisen ja kolmannen hän sytytti kahdelle sukulaiselleen, jotka lojuivat kranaattien repiminä torille johtavan kadun mudassa. Seuraavan, sen hän sytytti sille tuntemattomalle naiselle, joka vaatteet tahraisina lähimmäistensä verestä ja silmät järkytyksestä tyhjinä hoippui kellarin suojaan. Toivonsa menettäneenä, väsyneenä elämään nainen kuoli. Yhteisvoimin he siirsivät hänet viereiseen, ohjuksen pirstomaan rakennukseen, josta tuli viimeinen leposija monelle muullekin. Tyttö muisti sytyttäneensä kynttilän jokaiselle kuolleelle, ja nyt hän oli yksin viimeinen kynttilä seuranaan.
Äitikin viipyi ruoanhakumatkallaan. Hän lähti jo hämärissä etsimään sitä vähää mitä vielä oli mahdollisuus saada. Tummaa, kovaa leipää ja vettä, mutta elintärkeää. Kosteuden liottama, lähes tyhjä tulitikkurasia kädessään tyttö odotti. Kadun vastakkaisella puolella paloi rakennus. Sen kajo häilähteli puolipimeän kellarin seiniin. Hän hätkähti, kun tuhoutuneen rakennuksen raunioissa räjähti, ja hetkeä myöhemmin valoammus välähti palamaan. Se erottui aavemaisen kirkkaana ja peitti loisteellaan automaattiaseiden suuliekit niiden sylkiessä luoteja johonkin näkymättömään kohteeseensa. Laukausten kumu kiiri tyhjällä kadulla, kimmahteli raunioituneiden rakennusten jäänteistä, poukkoili sorakasojen yli kunnes imeytyi aukeilla lojuviin ruumiisiin kuin niitä jäytävät madot. Laukaussarjojen äänen vielä kaikuessa korvissaan tyttö raapaisi yhden viimeisistä tulitikuistaan. Heikko liekki lepatti hetken kunnes pureutui kynttilän sydämeen ja alkoi kasvaa. Hän ei itkenyt kyyneleiden kuivuttua jo aikoja sitten, mutta tietoisuus yksinjäämisestä täytti mielen äärettömällä tyhjyydellä. Missä oli se vuosituhat, jolloin kaiken piti olla hyvin kaikille ja kaikkialla?
Ilmeettömänä tyttö tuijotti liekkiin käsien hapuillessa tyhjää pakkausta, jonka kyljissä luki jotakin vieraan kielen vierailla kirjaimilla. Kukahan sytyttää kynttilän hänen muistolleen? hän ajatteli.

Kaino Ranén



2007-12-25

Näin vuoden lopulla on sopivaa pohtia mennyttä aikaa kirjailijan näkökulmasta. Kirjoittaminen on minulle tärkeää, mutta ainakin yhtä tarkeää on teosteni markkinointi.
Pienkustantaja, jolla ei ole varaa pitää ääntä itsestään, ja sen kirjailijat jäävät vääjäämättä isompien jalkoihin. Suomessa Kirjavälitys Oy:n näytekirjapalvelu toimii, mutta siinäkin kirjakaupat työntävät isoisten tieltä pienet ja vähemmän tunnetut hyllyjen perälle. Tai niin piiloon, etteivät aina myyjätkään tunne niiden olemassaoloa. Eikä ostajat tiedä kysyä. Ja mistäpä tietävät, kun pienen kustantajan ainoa markkinointimahdollisuus useimmiten rajottuu kotisivuun.
(Tosin  Suomen Dekkariseura on lehdessään Ruumiin kulttuuri arvostellut kaikki tähänastiset teokseni. Ehkä niistä ovat kirjoittaneet muutkin, mutta tunnetut päivälehdet vaikenevat). Kirjakauppojen palautettua näytekirjat niitä saa vain tilaamalla. Mutta kun teoksistani ei tiedetä, niin ei ihmetytä, ettei niitä jonoteta käsi ojossa.
Nettikirjakaupat sitten, ajatellaan. Totuus on, etteivät nekään kata kaikkea, eikä niiden myyntisivuille ole aina helppo tai edes mahdollista päästä. Lisäksi saattaa ilmetä muita ongelmia. Esimerkiksi toista romaaniani, Tamaraa, myytiin pitkään ruotsinkielisenä, vaikka se on suomenkielinen. Kaikki eivät ole muuttaneet väärää tietoa oikeaksi vieläkään. Lisäksi vaikuttaa siltä, että Suomalainen ja Akateeminen ovat niin vahvasti suurten kustantajien anturan alla, etteivät ne voi aktiivisesti markkinoida muita kuin tunnettuja tuotteita. Suomalaisen sivuille on tosin ilmestynyt teosteni kansikuvat, mutta heidän hinnoittelunsa? Uskoakseni kirjakaupoistakin saa edullisemmin teoksiani kuin Suomalaisen nettikaupan kautta. Akateeminen taas, heiltä puuttuvat useimmat teosteni kansikuvista ja mikä ihmetyttää eniten, parin kohdalla lukee: Hintaa ei saatavissa! Se panee kysymään ?????
Onneksi on muita! Esimerkiksi
www.adlibris.com. Heidän sivuillaan teokseni esitellään hyvin. Kansikuvat ovat mukana ja referaattitekstit. Näin on heidän suomenkielisillä, ruotsinkielisillä ja norjankielisillä sivuillaan. AdLibris on myös eräs edullisimmista. Toinen, joka myy edullisesti teoksiani Suomessa on www.suurikuu.fi. Heillä on kansikuvat ja oikeat tiedot suomenkielisistä teoksistani. Esittelytekstit ovat nyt myös kohdallaan. 
(Löytämisen nopeuttamiseksi vasemmanpuoleisesta palstasta löytyvät linkit AdLibriksen ja Suurikuun nettisivuille. Näpäytä nimeä).
Ruotsissa ilmeisesti vain AdLibris myy teoksiani, sekä tietenkin Tukholman Suomalainen Kirjakauppa. Heidän nettimyyntinsä osoite on:
www.kirjakauppa.se. Valitettavasti ruosut vain eivät osaa kysyä ja lukea muita kuin viime vuosisadan kirjailijoita ja vain harvoja heistäkin.
Vaikka markkinointi takkuileekin, en kuitenkaan aio luopua kirjoittamisesta. Vuodeksi 2008 on tekeillä parikin romaania. Tosin en voi vannoa ehtiväni saada molempia julkaisuvalmiiksi ajoissa, mutta yhden ainakin. Olen myös aloittanut Suomen ja hieman Ruotsinkin lähihistoriaa käsittelevän teoksen pohjustelun, mutta sen viimeistely jää vuoteen 2009. Noiden mainittujen lisäksi varastossa on useampi melko pitkälle ideoitu tarina, mutta paras etten niiden osalta vielä paljasta mitään. Kunhan nyt eletään tuleva vuosi ensin.


2007-12-04
Raija Piirosen esikoisteoksen, Täysi navetta, julkistamistilaisuus lauantaina 1/12 oli  menestys. Tuskinpa Tukholman Suomalaiseen Kirjakaupauppaan on koskaan aikaisemmin samanaikaisesti kokoontunut yhtä paljon kiinnostuneita kuulijoita. Vaikka olimme varanneet mielestämme riittävästi teoksia ostettavaksi, loppuivat ne kesken. Niille, jotka eivät tilaisuudessa saaneet omaansa voin kertoa, että kirjakauppa on nyt saanut täydennystä.

2007-11-26
Joka viimeksi nauraa on nyt kirjakaupoissa. Saa nähdä, löytävätkö lukijat sen vai jääkö suurien jalkoihin. Minkäänlaisia kommentteja en ole vielä saanut Suomen puolelta. Joonas Sillanpää on ensimmäisenä ehtinyt esitellä teoksen Kirjahylly- palstallaan.
Lauantaina 2007-12-01 julkistetaan Raija Piirosen esikoisteos, pakinakokoelma
Täysi navetta Tukholman Suomalaisessa Kirjakaupassa. Samassa yhteydessä kerron Joka viimeksi nauraa teoksestani.
Aloitin kesällä fantasia-kertomuksen, mutta siitä on paisumassa niin laaja, etten taida saada sitä valmiiksi ensi kesään mennessä, kuten alkuaan ajattelin. Varmistaakseni edes jotain julkaistavaksi, kirjoitan varalle rikosromaanin. Jouluun mennessä sen käsikirjoituksen pitää olla valmis. Kevätpuoli jää korjailemiseen ja fantasiateoksen valmisteluun. Joten sellaista!

2007-11-01
Helsingin kirjamessut 25-28/10
Sain tänä vuonna tilaisuuden käydä sekä Göteborgin että Helsingin kirjamessuilla. Göteborgin tapahtuma on kasvanut niin suureksi, ettei edes neljä päivää riittänyt tutustumiseen joka osastoon tai kaikkien seminaarien kuulemiseen.
Tungosta oli Helsingissäkin, mutta siitä huolimatta se oli jotenkin selvempi ja vierailijaystävällisempi. Käytävät tuntuivat leveämmiltä ja näyttelyosastot avarammilta.

Yleiskuva1

Kuten tavallisesti, isot kustantajat hallitsivat, mutta siitä huolimatta myös pienemmät pääsivät hyvin esiin. Lasten ja nuorten kirjallisuus esittäytyi näyttävästi monen kustantajan toimesta, muutenkin kuin japanilaisena sarjakuvana ja animaationa, jotka toimivat katseiden ja mielenkiinnon vangitsijoina aikaisempaa näkyvämmin.

Anime1 

Ehkä suomenkielinen lastenkirjallisuus elää jonkinlaista uutta tulemistaan. Uusien kustantamojen ilmestyminen kuvannee sitä, samoin kuin se, että sarjakuvat valloittavat yhä enemmän tilaa.

Kirjallisuuslehdet olivat myös hyvin ja runsaslukuisina esillä. Suomen dekkariseuran Ruumiin kulttuuri, Parnasso ja vasta toista vuottaan ilmestyvä KirjaIN.

Dekkariseura1 

Torsti1

Kuvassa Kiba Lumberg KirjaIN-lehden päätoimittajan, kirjailija Torsti Lehtisen haastateltavana. Kiinnostuneita kuulijoita olisi taatusti ollut enemmän, mitä rajoitettuun yleisötilaan mahtui.
Helsingin messujen vahvuutena on, että pääsylipun lunastaneella on mahdollisuus ilman eri maksua osallistua kaikkiin tilaisuuksiin, joita messuilla on tarjottavanaan. Valitettavasti monet mielenkiintoisat esitelmät ja kirjailijahaastattelut jäivät päällekkäisyyksien takia kuulematta, mutta kaikkea ei voi parhaimmillaankaan saada. Arto Paasilinnan esitelmää uusimmasta romaanistaan, Rietas rukousmylly, ehdin kuitenkin kuulemaan.

Arto1

Kuvassa Arto Paasilinna nimikkoseuransa puheenjohtajan Hannu Hirvikosken seurassa.



07-10-2007
Ehtipä taas vierähtää runsaat kaksi kuukautta, ennen kuin sain aikaiseksi jatkaa tätä blogia. Niin se aika kuluu.
Joka tapauksessa neljäs romaanini on painossa. Saan sen kuun lopulla, ja toivon mukaan se ilmestyy Suomen kirjakauppoihin ennen marraskuun puoltaväliä. Pitkän väännön jälkeen teoksen nimeksi tuli, joka viimeksi nauraa. Saa nyt nähdä kuka nauraa kuka ei.
Kuten tuossa elokuun alussa lupailin, niin vietin melkein kuukauden Itäsuomessa, lähellä Imatraa. Pari ensimmäistä viikkoa riitti lämpöä, päivisin lähenteli kolmeakymmentä astetta ja öisin pysytteli kahdenkymmenen paremmalla puolella. Viimeisellä viikolla sää muuttui ja lähtöpäivänä ei ollut enempää kuin seitsemän astetta, onneksi nollan yläpuolella kuitenkin. Niiden viikkojen aikana ehdin lukea toistakymmentä romaania ja kirjoittaa melkoisen alun viidenteen teokseeni. Se on puhdasta fantasiaa. Saa nähdä mihin suuntaan jatko kääntyy.
Göteborgissakin tuli käytyä, kirjamessuilla nimittäin. Ne senkun laajenevat. Pahimmillaan ihmisiä niin paljon ettei voinut muuta kuin seurata muiden mukana. Useimmat seminaaritkin täynnä viimeistä sijaa myöten. Luulen, että yleisöraja on saavutettu. Ylitettykin jo viihtyvyyden ja selvyyden osalta.
Tämä lokakuun alku painostaa. Aurinko piilottelee pilviverhon takana ja illat tulevat aikaisin, mutta eletään kuitenkin. Kun ei mieli tee pahemmin ulos lenkille, jää aikaa kirjoittamiseen enemmän, joten enköhän saa ensivuodellekin jotain valmista.

04-08-2007
Ei tahdo näin kesällä oikein löytyä kirjoittamisen aiheita, mutta jotain kyllä. Aloitanpa Tukholman ruuhkamaksuilla. Ne on nyt vakinaistettu. Minulle autottomana niillä ei ole  suurempaa merkitystä muuten kuin kaikkena huulenheittona asian ympäriltä. Tai oikeammin mitä tapahtui aikaisemmin, nyt ovat kaikki osapuolet niin hiljaa ja niin yksimielisiä. Näin jälkikäteen ei voi muuta kuin todeta, että poliitikot ovat taas kerran todistaneet valitsijoilleen olevansa pelkkiä paskanpuhujia puolueeseen katsomatta. Kun ei uskalleta korotella veroja niin keksitään kaikenlaisia muita maksuja, joilla voidaan pihistää veronmaksajien viimeiset kruunut. Ruuhkamaksu ei ole niistä ainoa eikä viimeinen.
Mainitsin tuossa ylempänä autottomuuteni. Itse asiassa minulla nykyisin on hyvin vähän käyttöä sellaiselle, mutta toisinaan tulee eteen tilanne, jolloin sitä kaipaan. Tarkoitukseni oli nyt sunnuntaina lähteä muutamaksi viikoksi Suomen itään saadakseni kaikessa rauhassa keskittyä viidennen romaanini kehittelyyn. Poika lupasi lainata autoaan matkaa varten ja mikäs sen mukavampaa, Se helpottaisi kaikkien tarvittavien tavaroiden rahtaamista. Huollatti jopa autonsa viikon puolessa välissä, siihen kun ehti ilmaantua jokin vieno sivuääni, joka piti tarkistaa. Korjaamo huolsi ja sanoi ettei mitään vikaa. Nyt perjantaina hirttäytyi tuulettimenremmin kiristäjän laakeri jumiin ja siinä meni sekä remmi että mahdollisesti muutakin, mikä selviää vasta kun korjaamo avaa maanantaina. Sain vaihdettua laivapaikan torstai aamuksi. Saa nähdä onnistuuko lähtö silloin?

12-07-2007
Viimeinkin, voin huokaista. Seuraavan romaanini käsikirjoitus on valmis tai ainakin melkein. Annan sen hautua muutaman viikon ja senjälkeen teen siihen
viimeiset muutokset ja korjaukset. Jos kaikki sujuu suunnitellulla tavalla tulee se markkinoille hyvissä ajoin ennen joulua.
Romaanikäsikirjoituksen lisäksi olen saanut kotisivun muutokset lopuilleen. Nekin vaativat vielä hienosäätöä, mutta suurin osa on lopullisessa muodossaan. Nyt tämä blogi-sivu aukeaa ensimmäiseksi ja sivupalstalta voi hakeutua muille sivulle. Toivoakseni tämä ratkaisu saa aikaan sen, että kirjoitan ajankohtaisista tapahtumista useammin kuin tähän saakka. Pyrin myös lisäämään kuvamateriaalia, joista pienenä näytteenä muutamia kuvista Suomesta sellaisena kuin useimmat meistä sen muistavat.

kuva1
kuva2

      kuva3

     kuva4

kuva5

30.03.2007
Liian harvakseen tulee täydennettyä tätä blogi-sivua, mutta nyt on tapahtunut sellaista, josta on pakko kirjoittaa. Tarkoitan jupakkaa Kaisa Vilhuinen palkinnon ympärillä, ja kun tiedotusvälineiden kautta asia jää muutaman lauseen varaan tai sisältö muuttuu niin saapahan ainakin tässä selittää paremmin. Ehkä joku lukee.
Uskossa on hyvä elää, ja elin siinä uskossa että Kaisa Vilhuinen palkinnon jakoperusteet oli moneen kertaan käsitelty ja lyöty lukkoon. Mutta eipä ollut, jäi tulkinnanmahdollisuus (vai jäikö?).
Yllätyin kun minulta tiedusteltiin, onko totta että kilpailuun on hyväksytty mukaan ruotsiksi kirjoittava kirjailija ruotsinkielisellä teoksella.
Olen ollut RSKY:n johtokunnassa mukana keskustelemassa millä tavalla Ruotsin suomenkielisten kirjailijoiden/kirjoittajien näkyvyyttä ja tunnettavuutta voidaan parantaa. Päätettin perustaa palkinto. Valittiin Kaisa Vilhuinen nimellään vaalimaan perinteitä suomen kielen säilyttämiseksi. Tehtiin säännöt, muokkailtiin niitä ja paranneltiin. Asko Sahlberg sai ensimmäisenä kunnian palkintoon. Hyvä niin, meni oikealle henkilölle. Asko on ruotsinsuomalainen, kirjoittaa suomen kielellä ja on tunnettu.
Seuraavien parin vuoden aikana Kaisa Vilhuinen palkinto oli usein esillä ja aina todettiin, että se on nimenomaan tarkoitettu suomen kielellä kirjoittaville Ruotsissa asuville kirjoittajille. Keskusteltiinpa myös voidaanko jo tunnustusta saaneita ruotsin kielellä kirjoittavia suomalaistaustaisia kirjailijoita hyväksyä mukaan kilpailuun ja todettiin jälleen, että Kaisa Vilhuinen on vain suomeksi kirjoittaville. Tarkistettiin säännöt. Ensimmäisen pykälän ensimmäinen lause kuuluu:
Palkinto voidaan myöntää Ruotsissa asuvalle ensisijaisesti suomen kielellä kirjoittavalle kirjailijalle/kirjoittajalle.
Siinä vaiheessa oltiin yksimielisiä teksistä ja siitä, että palkinto voidaan myöntää vain suomen kielellä kirjoittavalle, yksimielisiä ja sinisilmäisiä jopa siinä määrin ettei lausetta täydennetty edes ruotsinsuomalainen sanalla.
En ollut ainoa joka yllättyi, kun valintaraati oli hyväksynyt kilpailuun  täysin ruotsinkielisen teoksen joka kelpuutettiin myös finaliin. Asiasta tiedotettiin Sisu-radion kautta.
Susanna Alakoski ja hänen teoksensa Svinalängorna on varmaan useammankin palkinnon arvoinen, mutta Kaisa Vilhuinen, ei, se palkinto on tarkoitettu vain suomeksi kirjoittaville.
Tiedotin mielipiteeni RSKY:n johtokunnalle. RSKY:n jäsenten keskuudessa kuohunta valintaraadin päätöksestä oli alkanut jo aikaisemmin. Minä sain valintaraadilta kehotuksen lukea kilpailun säännöt uudelleen.
En ole saanut selitystä, mutta valintaraati on arvattavasti tulkinnut sanan ensisijaisesti niin että se sallii myös ruotsinkielinen teoksen kilpailuun mukaan. Käsittääkseni valintaraadin tulkinta on väärä ja merkitsee samalla, että johdonmukaisuuden vuoksi kilpailuun olisi pitänyt hyväksyä suomen ja ruotsin lisäksi myös kaikki muutkin kielet, sillä säännöissä ei mainita ehdoksi ruotsinsuomalaisuutta vaan vain se, että asuu Ruotsissa. Tosin kilpailusta on tiedotettu vain suomeksi.
Joka tapauksessa valintaraadin päätös on johtanut siihen, että Kaisa Vilhuisesta keskustellaan. Mihin keskustelu johtaa, sitä en uskalla arvailla. Sain tilaisuuden kertoa kannastani suomenkielisille Uutisille. Siitä näytettiin parin lauseen verran. Sisu-radiossa asiasta on myös mainittu mutta virheellisesti. Siellä sanotaan meidät jotka protestoimme pitävän eettisesti vääränä ettei palkinnolla tueta suomenkielistä kirjallisuutta. Tosiasiassa reagoimme siihen, että Kaisa Vilhuinen palkinnon sääntöjä on tulkittu niiden hengen ja RSKY:n johtokunnan hyväksymän tulkinnan vastaisesti.
Valintaraadin päätös hyväksyä suomenkielisille kirjoittajille tarkoitettuun kilpailuun ruotsinkielinen teos osoittaa, ettei suomen kieltä ajeta alas ainoastaan Ruotsin yhteiskunnan toimesta vaan siihen osallistuvat myös ruotsinsuomalaisten omat edustajat. Lisäksi, mitenkähän käy yhdistystoiminnan yleensä, jos johtokuntien asettamat työryhmät alkavat turkiskella yhdistysten sääntöjä löytääkseen niistä porsaanreijän, mikä antaa mahdollisuuden tulkita niitä eri tavoin kuin mikä on ollut alkuperäinen tarkoitus?


07.03.2007
Kävin eilen kävelemässä. Ajattelin samalla matkalla nostaa muutaman satasen käteistä Nynäshamnin keskustan Kassaservice'stä. Ei onnistunut. Lopetettu kuukauden alussa. Lähin Ösmossa, matkaa kaksikymmentä kilometriä. Meneehän sinne linja-auto. Pendelikin, mutta siltä on kävelymatkaa, joten Handenin keskusta on helpommin tavoitettavissa. Siis sinne. Matkaa neljäkymmentä kilometriä, mutta siellä on enemmän katseltavaa ja hyvä kirjasto. Pendelin pysäkillä ilmenee, että vuoro on peruutettu. Ei kuulemma ole riittävästi henkilöstöä. Bussi korvaa, mutta se ei ole vielä paikalla ja kokemuksesta tiedän sen viipyvän tai ei tule lainkaan. Sellaista tapahtuu tuon tuosta. Mitäs siitä, onhan Nynäshamnissa Lidl, josta saa hyvää suklaata lohdukkeekai.
Mihin oot Ruotsi menossa?

12.02.2007
Rikas mies jos oisin, niin lähtisin välittömästi takaisin lämpöön ja jättäisin kolmen viikon flunssan, yskimiset ja aivastelut muille. Mutta ei onnistu, ei rahan eikä ajankaan puolesta.
Olen seurannut keskustelua Ruotsin koululaitoksen tilasta. Kouluja suljetaan, kun opettajat ovat täydellisesti menettäneet otteensa oppilaistaan. Ja jos ei suljeta, niin kielletään muun kielen kuin ruotsin käyttö oppitunneilla. Ihmetyttää tuo kielikysymys. Eihän oppitunneilla pitäisi muutenkaan puhua muuten kuin asiasta, ei edes maan valtakielellä.
Satuin katselemaan töllötintä, kun siinä haastateltiin Ruotsin Opettajaliiton puheenjohtajaa tilanteesta. Haastattelija esitti kysymyksen, eikö täällä pitäisi seurata Suomen esimerkkiä ja vaatia kouluihin kovenpaa kuria. Vastaus oli odotettu.
Arvon puheenjohtaja selitti, ettei se käy. Ruotsissa kasvatetaan oppilaat individualisteiksi, eikä Suomen malli siksi sovi. Sitäpaitsi, hän selitti, oppilas, joka koulussa on kuinka nöyrä ja kiltti tahansa saattaa koulun ulkopuolella olla aivan muuta.
Hopsan, ajattelin. Tietenkään mikään ei takaa, etteikö niin ole, mutta olen täysin varma siitä, että häirikkö koulussa on häirikkö myös muualla. Sitäpaitsi, individualistit ovat Ruotsissa kuolleet sukupuuttoon jo vuosikymmeniä sitten. Kouluissa vannotaan vapauden nimeen ja aivopestään oppilaat uskomaan -Ruotsi on maailman paras kaikessa eikä tarvitse vaikutteita muualta. Siis kasvatetaan lampaita, joita politiikko-paimenkoirien on helppo ohjailla haluamaansa suuntaan. Siinä syy, ettei nykyisestä voida eikä haluta luopua. Montakohan vuosikymmentä menee kunnes täällä päästään kollektiivisessa ajattelussa Borgien tasolle?
Vielä muutama sana Ruotsin joukkoliikenteestä, joka on luhistumaisillaan. Tilanne pahenee vuosi vuodelta. Nynäshamn-Tukholma linja on eräs pahiten kärsineistä, mutta helppoa ei ole muuallakaan. Onkohan tämä jonkinlainen kokeilu, jolla tutkitaan kuinka pitkälle ihmisten kärsivällisyyttä voidaan koetella, ennen kuin se lukijanpalstoille kirjoittelemisen sijaan saa kouriintuntuvampia muotoja. Tai onkohan kyseessä vain pelkkä tyhmyys ja taitamattomuus? Ammattinsa osaavat henkilöthän potkittiin työpaikoiltaan 90-luvun joukkoirtisamisissa.





2007-12-04
Vart är Posten på väg? Under det här året har redan nio av mina brev bara försvunnit. De är sådana som jag garanterat vet att de är skickade. Senast nu i söndags jag fick tillbaka tre till mig adresserade brev som hade hamnat fel. Varmt tack för honom som besvärade sig att leverera de. Han nämde att ha blivit tvungen att betala flera förseningavgifter på grund av fakturor som inte kommit fram. Jag har även hört från småföretagare i Stockholm som brottas med samma problem så fenomenet drabbar inte bara Nynäshamn. Undrar om Postens lednig vet hur illa deras företag fungerar. Priserna höjs men servicen blir bara sämre. Redan nu är det under all kritik.

04-08-2007
Jag har så här i sommartider svårt att hitta något att skriva om, men här är lite i alla fall. Först om Stockholms trängselskatt. Jag har inget emot skatten för sig, destå mer om sättet som den har införts med. Politikerna har åter en gång klart bevisat att de är ingenting att lita för. Oberoende om parti snackar de bara skit till sina väljare. Och ändå undar de över varför politikerförakt breder ut sig.
Och så det andra. Jag hade tänkt åka till Östra Finland för att i lugn och ro börja med min femte roman. Tanken var att jag skulle få låna sonens bil. Den blev till och med mitt på veckan kontrollerat av en serviceverkstad och allt var enligt de fritt och fröjt. Ny i fredags hängde sig lagern på mekanismen som spänner fläktremmen. Ja visst, remmen gick av och kanske mer därtill. Klarhet på det fås först på måndagsmorgonen när verkstaden öppnar. Jag ska göra en ny försök att åka på torstag morgon. Hoppas att bilen är reparerat till dess.


15.07.2007
Äntligen, jag kan sucka för manuset till min fjärde bok är färdig. Det återstor en del arbete men tanken är att den ska vara ute på marknaden före jul. På finska förstås, men hopningsvis även på svenska så småningom. Det andra är att hemsidan som har stod oförändrat alldeles för länge börjar ta ny form. Jag har samtidigt bytt ut texten till Mörk natt djupt hav nätboken, för det som fanns tidigare var fel, en totalt okorrigerat version. Nu ska texten vara den samma som i tryckta boken.
På den här sidan kommer jag att skriva om aktuella händelser och annat med rikligt med bildmaterial. Jag börjar med några sommarbilder från Helsingfors.


bild1
Helsingfors sett från havet
bild2
bild3
bild4   Ovan tre bilder från torget
bild5bild6
bild7
Tre bilder från Uspenski-katedralen.

bild8
bild9bild10
Överst Kappeli, en anrik sommarrestaurang i Helsingfors. Övriga två bilder talar nog för sig själv.

bild11
Huset med rött tak i bakgrunden är restaurang Fiskartorpet. Byggnaden framför den är Helsingfors Segelsällskapets hus med bastu, restaurang och segelbåtshamn.