Oheisena lyhyt esittely lapsuudestani ja kuvia monen vuosikymmenen takaa sekä lähimenneestä.
Alla olevien kuvien väliä on vajaat kolme vuotta. Molemmissa olen lähdössä. Vasemmanpuoleisessa Ruotsiin sotalapseksi. Toinen kuva on otettu Trosassa juuri ennen paluumatkani alkua sodan typistämään Suomeen. En päässyt synnyinseudulleni, sillä se oli jäänyt uuden rajan taakse.
Kuvien väliseen aikaan mahtuu paljon, mutta haluan painottaa, että minulla monista kohtalotovereistani poiketen on sotalapsiajalta pääasiassa vain mukavia muistoja.
Näiden kahden lähdön jälkeen olen lähtenyt vielä monta kertaa. Joka kerta on antanut jotakin uutta, ei aina ehkä parempaa, mutta ne ovat rikastuttaneet ja muokanneet elämääni sekä tehneet minusta sen, joka olen. Todennäköisesti ne osaltaan ovat antaneet rohkeutta ryhtyä kirjoittamaan, ehkä jossakin vaiheessa myös kaikesta siitä, mitä olen kokenut sodanjälkeisessä Suomessa ja nyt toisena kautenani Ruotsissa.


lahto1lahto2

Kirjoittelin jo nuorena, kouluaikana ja sen jälkeen, mutta silloin se ei johtanut muuhun kuin osallistumiseen joihinkin kilpailuihin ja muutamaan täyteenkirjoitettuun vihkoon, jotka ovat vuosien kuluessa hävinneet. Tietenkin, monen muun tavoin elättelin unelmia kirjailijan tai taiteilijan urasta, mutta ne kariutuivat karuun todellisuuteen. Leipä oli hankittava toisella, luotettavammalla tavalla. Kirjoittaminen jäi, mutta ei unohtunut.
  Ehti kulua vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoittaminen sai uudestaan otteen minusta. Muuttuneet elämänolosuhteet vaikuttivat siihen samoin kuin se, että sain tilaisuuden avustaa Suur-Tukholma nimistä suomenkielistä ilmaisjakelulehteä. Samanaikaisesti kehittelin ensimmäistä romaanikäsikirjoitustani. 1990- luvun alussa vierailin ensimmäisen kerran Virossa. Maa oli silloin itsenäistymässä, mutta poikkesi edelleenkin monella tavalla Pohjoismaista. Tallinna näytti toisenlaiselta kuin nykyään. Se oli rapistunut, mutta siitä huolimatta kiehtova, ja siksi vierailin siellä usein. Muutaman matkan tein M/S Estonialla, niin myös joitakin vuorokausia ennen laivan uppoamista.
  Estonian haaksirikko kosketti kaikkia, mutta virolaisia todennäköisesti eniten, eikä pelkästään menetettyinä ihmishenkinä. Yritys orientoitua länteen katkesi pitkäksi aikaa Itämeren aaltoihin. Tällä hetkellä sen onnettomuuden muisto on osittain jäänyt samanlaisten tai vieläkin kammottavampien tapahtumien varjoon.
  Vaikka en ollutkaan Estonialla sen kohtalon hetkinä, uppoaminen jäi vaivaamaan mieltäni. Lisänä haaksirikkoa koskevat tutkimukset ja yritys peittää hylky jättivät tilaa erilaisille tulkinnoille.  Virallisista lausunnoista poiketen Estonia vaikutti minusta merikelpoiselta ja hyvinhoidetulta. Olen matkustanut huonompikuntoisillakin aluksilla, eivätkä ne ole uponneet. Enkä usko siihen, että virolaiset merimiehet olivat huonompia tai huonommin koulutettuja kuin pohjoismaalaiset. Miksi siis Estonia upposi, sen yön myrskykään ei ollut mitenkään poikkeuksellinen? Raju, mutta ei poikkeuksellinen.
  Esikoisteokseni Synkkä yö julma meri sivuaa Estonian haaksirikkoa, lähinnä tapahtumia, jotka johtavat siihen. Tarina on fiktiivinen muilta osin paitsi Estonian tuhoutuminen, jota käsittelen teoksen loppupuolella. Se on todellisuuta. Onnettomuuden syyt eivät ehkä koskaan selviä, enkä yritä väittää omaa versiotani muuksi kuin unettomina öinä syntyneeksi jännitystarinaksi.
  Synkkä yö julma meri ei jäänyt ensimmäiseksi ja samalla viimeiseksi teoksekseni. Syksyllä 2005 ilmestyi Tamara, jossa esiintyvat monet samoista henkilöistä kuin esikoisteoksessani. Tamara ei kuitenkaan ole mikään jatko Synkkä yö julma meri tarinalle, vaan on täysin itsenäinen kertomus. Tosin tapahtumat esikoisteoksen tapaan sijoittuvat Venäjälle, Pietariin, Moskovaan ja Uralille. Näille kahdelle on tulossa vielä jatkoa. Syksyn 2006 kuluessa ilmestyi romaanini Tulentuhkaa, jonka tapahtumat on sijoitettu edellisiä lähemmäs, nimittäin Tukholmaan ja sen ympäristöön. Parhaillaan valmistelen Estonia trilogian kolmatta osaa ja se tulee myyntiin Suomessa sekä Ruotsissa 2007 lopulla, hyvissä ajoin ennen joulumarkkinoita .

Ohessa hieman uudempia kuvia

Synkkä yö julma meri teoksen julkistamistilaisuutta ei ole dokumentoitu, mutta kuva vasemmalla otettiin kirjan ruotsinnoksen Mörk natt djupt hav esittelystä Tukholmassa, Suomen Instituutissa.
Oikeanpuoleinen on otettu Helsingissä 2005 Teatteriravintola Arenan laipiolla. Kyseessä oli Tamara-romaanin julkistaminen. Vieraita oli toki enemmän kuin kuvassa näkyy, ja tunnelma oli vapautunut ja kotoinen.


omakuva2arena1